Totally FAIL!

Kuten jo edellisen postauksen lopussa kerroin, kynsillä oli totaaliset failit... Mutta täytynee nyt lähteä ihan alkupisteestä, että kaikki pääsee kärryille mitä kaikkea tapahtuikaan.
Tämä siis on kertomus viime viikolla, loppuviikon iltana iltavuoron jälkeen, saadusta inspiksestä lakata kynnet. Helpot, nopeat, näyttävät kynnet. Kaikki ei vain mennyt käsikirjoituksen mukaan. Tai siis mikään ei mennyt.

Olin jo laittamassa köllötiköö kun mieleeni putkahti tehdä pihlajanmarja-kynnet. Kääntelin ja vääntelin ideoita kynsistä mielessäni. "Leimaa? Decalseja? Käsinmaalausta? En tiiä, mutta nyt on pakko laittaa nukkumaan. Ei. Ei vielä nukkumaan, lakkaan vaan nopeaa kynnet." Nousin sängystä ylös, kaivoin poistovermeet esille ja rupesin poistamaan edellisiä lakkoja kynsiltä. Tässä vaiheessa kaikki meni vielä hyvin.
Poistelin lakkoja ja samalla levitin laittialle ja pöydälle kynsilakkoja, leimauslaattoja ja decalseja. Kätevä emäntä ;)

Sain kynsille alulakan ja muistin saaneeni ystävältäni Heidiltä arkillisen vihreitä, lehtiköynnöszydeemidecalseja. Ne oli sellaisia tippidecalseja. "No ei mitään, mie teen perus ranskalaisen, laitan siirtokuvat tippeihin ja dottarilla teen marjat niihin. Nämä on nopeat ja helpot tehdä". Tässäkin vaiheessa kaikki meni vielä hyvin. Paitsi kämppähän oli kaaoksessa, mutta ei se mitään, aamulla ehtisin siivota jäljet.

Kaukaa näyttää ihan jees kynsiltä. Odottakaahan vain...

Siitä se alamäki sitten lähti. Leikkasin kuvat irti ja huomasin niiden olevan ihan liian isoja miun kynsille. "No ei se mitään, poistan ylimenevät sitten viilalla". Leikkasin kuvat ja lillutin ensimmäistä kuvaa vedessä. Lämpimässä vedessä sen puoli minuuttia. Ei irronnut kuva ei. Ei muuta kuin uudestaan veteen. Nostin kuvan vedestä ja taistelulla sain sen irti pahvista. Pinsettien avulla rupesin laittamaan kuvaa tipille ja huomasin "ei prkl se näy yhtään kynneltä, voi *kirosana*". Eli ei muuta kuin uuden idean kimppuun. Hmmm... "No jos mie lakkaan valkoisella kynnet ja laitankin siirtokuvan kynnen tyveen? Zadaa! Niin mie teen!".
Tietenkin valkoinen lakka oli jo paksuuntunut paljosta käytöstä ja eihän miulla ollut ohenninta juuri siinä tilanteessa käytössä. Ei muuta kuin taistelulla eteenpäin. Sain lakattua ensimmäisen kerroksen. Odottelua. Odottelua. Lisää odottelua. "Tää lakka ei kuivu ikinä!" No ei tietenkään kuivu ku kiireellä lakkaat. Lopulta sain toisen kerroksen lakattua. Tässä vaiheessa oli varmaan tunti jo kulunut. "En todellakaan laita kolmatta kerrosta! Kuultakoon tippi läpi jos kerta haluaa!" Ja yllärinähän ei varmasti tule, että sain muutamat lommotkin tässä vaiheessa kynsiin. No ei mitään, "nyt on lakat kuivunut ja lommot peitän kuvilla".

Levinneet värit. Pahimmat lommot sain piiloon.

Ja jälleen taistelujen kautta kuvat kynsille. Ensin ne ei irtoa pahvista, sitten ne ei meinaa millään tarttua kynsille ja viimein ne tarttuu ihan yks kaks mihin kohtaan sattuu. Tietenkin loppuhuipentumana huomaat, että jo nyt kuvista leviää värit. Voin kertoa, että muutama kirosana pääsi!
Ja jälleen kello oli mennyt tunnin jos toisenkin eteenpäin. "Nyt putsaan ylimenneet kuvat ja jatkan kynsien laittoa aamulla. Ehdin tehdä sen ennen töihin lähtöä..."
Kaivan asetonin ja pensselin esille ja rupean siistimään reunoja. "Mitvit? Nää siirtokuvathan vaan venyy ja venyy! No einy saaatt....!" Niin, ne ei todellakaan lähtenyt siten miten olen muut ylimenneet kuvat saanu putsattua asetoonilla ja pensselillä. Siinä niitä hinkkasin varmaan sen puoli tuntia ja kynsinauhat huusi hoosiannaa. (Tiedoksi, että yritin myös kynsilakan avulla poistaa ja ei auttanut).

Kynsinauhojen avunhuuto ja lakanan kuvat.

Aamulla heräsin ja mitä huomasinkaan... Lakanan kuvat kynsillä! "Oujee, oishan miun pitänyt osata odottaa tätä...". No en antanut periksi vaan otin dottarin ja oranssin lakan (Gina Tricot Pump the breaks) esille ja aloin tekeen marjat kynsille. Nämä onnistui yllättävän hyvin. Siis näitten pympyröiden teko :D Olishan neki tieten voinu mennä pilalle, mutta olin kaukaa viisas ja annoin kynsien kuivua kunnolla ennen kuin lätkäsin päällyslakan kynsille.
Kun lopulta sain päällyslakan ja pikakuivattajan kynsille, huomasin kynsien keränneen jostain mustaa nöyhtää. "No niin kynsijumalat, mitä vielä keksitte miun päänmenoksi? Kysynpähän vaan."
Hahaa! Kyllähän ne keksikin ;D Mutta tämä paljastui vasta lakkojen poiston yhteydessä...

TOTALLY FAIL.

Olin pakon sanelemana näillä kynsillä kaksi päivää. Ensinnäkään aikataulut ei antanut periksi lakata kynsiä ja toisesksi kynsinauhat oli niin kärsineet, että hoidin niitä tähän kuntoon mitä kuvissa näkyy. Eli kynsinauhat on jo näissä kuvissa saanut kaksi päivää taukoamatonta ensiapua. Ei ihan heti uskoisi.

Voitte varmaan kuvitella sen tunteen kun rupesin näitä tänään poistamaan. "Ha! Tästäpä saatte! Ettepä voi enää miun hermoja koetella! Lällälläää!"
Voittajafiiliksissä kaivoin lakanpoistoaineen ja vanulaput esille. Oikein lotrasin vanulapulle kynsilakanpoistoainetta ja hymyillen, samalla syvään huokaisten painoin lapun kynnelle. "Aaah."
Ja niin laittoi taas kynsijumalat kapuloita rattaisiin.

Hubbabubbaa.

Niinkuin olisi jotain venyvää, limaista purkkaa poistanut hiuksista! Nämä vaan venyi ja venyi vaikka kuinka annoin lapun vaikuttaa kynnen päällä. Läpikotaisin märän lapun. Ja ei edes kahden käden sormet riittänyt minuutteja laskiessa. "Kiitos kynsijumalat tästä taistelusta. Tästä opetuksesta. KIITOS. En unohda tätä ikinä."

Eipä tähän ole enää mitään lisättävää.

Hieman on takki nyt tyhjä.

Kyllä tämä tästä.

*****

*****