25. kesäkuuta 2018

Toinen mahdollisuus

Nyt on juhannuskin taputeltu ja miullahan se meni sorvin ääressä. En kyllä valita yhtään, koska vettä tuli taivaan täydeltä koko juhannuksen. Sain jopa tehtyä juhannukseksi kynnet, mutta ne oli juosten kus... siis lakattu ja näytän ne toisessa postauksessa täällä joskus (vähän niinkuin sivulauseessa). Mutta nyt tämän kertaisiin lakkauksiin!
Muistaako kukaan, kun huhtikuussa purnasin teille Essencen (silloin) uusista leimausvermeistä? Muistin virkistämiseksi postaus aiheesta löytyy täältä.
Nyt kuulkaa mie sitten annoin toisen mahdollisuuden Essencelle näyttää miten toimivia leimauslaatat ja stampperi ovat.

Olin räväkällä tuulella ja lakkasin ensin kynsille Picture Polishin neonlakkaa Crazy. Ja onhan tämä vaan C R A Z Y lakka, mielettömän värinen! Lakka vaati kolme kerrosta peittävyyteen, mutta antakaamme armoa, koska onhan tämä vaan upea neonlakka!
Ja sitten! Sitten siirryin taisteluasemiin ja järjestelin kaikki tarvittavat leimausvermeet pöydälle järjestykseen. Ja kuivasin hikipisarat ohimoilta.

Sitten käärin hihat ylös ja aloin hommiin. Leimasin kynsille ensin valkoiset kuvat MoYou londonin laatasta Holy shapes -04 ja mustat kuvat Essencen laatasta 02 Shapes of glory. Stampperina miulla oli Essencen stampperi.
Vaikka käytössä oli kaksi eri merkin laattaa, oli taistelu sama molempien kanssa, mie kerron miten hommat oikein meni.
Ensimmäinen kuva laatasta ei noussut yhtään stampperiin. Ajattelin noh, ei se mitään, pyyhkäisen laatan asetonilla ja stampperin pyöräytän teippirullan palasessa. Toinen kierros. Jälleen pyyhkäsen hikeä ohimoilta ja otan keuhkot täyteen ilmaa. Pidätän hengitystä ja otan stampperin käteen. ZADAA! Kuva nousi ihan täydellisesti stampperiin! Leimasin siis ensin noi valkoiset kuvat. Onnesta hihkuen jatkoin hommia. Kolmas kierros. Yhtä taistelua. Yhtä taistelua hamaan loppuun saakka molempien laattojen kohdalla. Ei noussut kuvat leimasimeen kokonaisina kertaakaan vaikka mitä jippaskonsteja kokeilin. Lopulta leimasin kuvat reikäisinä ja repaleisina kynsille, joita sitten paikkailin pienellä siveltimellä. Olin HÄVINNYT tämän taistelun. Lopulta heitin hanskat tiskiin ja mattasin kynnet.

Lopputuloksena syntyi siis nämä lakkaukset. Päätin, että antaa olla. Nakkaan roskiin nämä vermeet. No, en ole niitä nakannut mihinkään. Ja nyt kun savu korvista on sammunut ja pöly laskeutunut. ajattelin antaa V I E L Ä kolmannen mahdollisuuden. Sitten joskus.

Voisikohan sitä hakea jotain korvausta jostain,
mitä tämä harrastus välillä tuottaa?
Strsessiä, ahdistusta, verenpaine nousee ja hampaista
kuluu kiille, kun joutuu puremaan hampaita yhteen? :D


Tuli tässä tätä postausta kirjoittaessa mieleen, että ehkä tämä oli miun ja stampperin välinen taistelu. Ehkä kokeilen Essencen laattoja leimata muun merkin stampperilla. Ehkä en vielä olekaan hävinnyt koko taistelua, yhden (tai siis kaksi) erää vasta...

6 kommenttia:

  1. Hih, hieno lopputulos kaikesta huolimatta ;)

    VastaaPoista
  2. Oon samaa mieltä kun tossa yläkerrassa, hienot näistä tuli muta toki tuo tunne on tuttu kun yrittää vaikka mitä mutta eipä vaan mikään pelitä :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sole ^.^
      Näitähän päiviä aina silloin tällöin tulee mut pakko myöntää, että välillä nämä laskee lakkailuintoa... Mutta ehkä näistäkin päivistä ja taisteluista aina oppii jotain. Tai siis pitäsi oppia :D

      Poista
  3. No nyyyyyt kyllä loistaa kynnet vaikka pimeessäkin! :D ♡

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!