15. syyskuuta 2015

ohi aiheen: SKEBA part.1

Tästäpä se nyt alkaa se paljon puhuttu kitaranrakennus kurssi. En ehdi ehkä joka viikko tekemään projektin etenemisestä omaa postausta, mutta pidän teidät kyllä ajan tasalla :) Varoitan jo näin etukäteen tekstin määrää. Sitä on nimittäin ja paljon!

Kaikkihan lähti siitä liikkeelle, kun raahauduin eräs päivä iltavuoroon töihin. Kun pääsin työmaalle työkaverini H vetäisi miua hihasta ja sanoi Nyt mie kuule tiijän mitä me aletaan tekemään! Siinä hieman hämilläni kysäisin, että mitähän siulla nyt mahtaa olla mielessä? H tokaisi siihen ihan innoissaan, että me kuule lähetään nyt rakentaan kitarat! Mietiskelin siinä, että joopa joo, vitsihän tämä on ja sanoin no totta kai me lähetään! Ei se sitten ollutkaan vitsi.

Parin viikon päästä tästä "vitsistä" oli sitten ilmoittautuminen kurssille netin välityksellä ja ilmoittautuminen alkoi klo.09:00 tiistaiaamuna. Ja miullehan se napsahti tehtäväksi ilmoittaa meidät sinne vapaapäivän vuoksi. Kurssille otettiin 18 ensimmäistä ilmottautujaa ja jo siinä miulla tuli mieleen, että taitaa kurssi jäädä meiltä väliin jos miun kontolle jää ilmoittautuminen. Miun tuurilla olen kumminkin väärään aikaan koneella tai kahvit kaatuu koneelle juuri ennen ilmoittautumista tai jotain muuta estettä ilmenee. Ja niinhän siinä sitten kävikin! Vi***ksi meni ilmoittautuminen. Ne nettisivut ei toiminut niin kuin niiden olisi pitänyt, miussahan ei tietenkään ollu vikaa, ja mie hypin tasajalkaa repien tukkaa päästäni ja latoen kaikki maailman kirosanat ilmoille ja varmaan siinä tuli keksittyä uusiakin sanoja.
Muutaman minuutin hengitettyäni syvään päätin ottaa puhelimen käteen ja pirautttaa kurssin järjestäjälle. Mielessä kävi siinä tuuttuuttia kuunnellessani, että nyt mie olen jämynä ja hommaan meidät sinne kurssille. Niinhän mie sitten hommasin ja ihan asiallisesti suoritin puhelun ;)


Pitihän se sitten lakata kynnet ensimmäiselle kurssikerralle. Ja teemaan sopivaksi. Toki näiden tekokin piti jättää edelliseen yöhön ja jälkikin on sen mukaista :D ...nätisti levinneet leimadecalsit... Kun ystäväni Heidi kuuli miun tempauksesta hän antoi miulle lahjan (alempana kuva). Pinkkejä hanskoja ei kuulemma löytynyt niin nämä sai luvan suojata kynteni. Voin kertoa, että hyvin nämä toimi!
No se ensimmäinen kerta meni niin, että saavuimme kurssille ihan oikeaan aikaan, klo.17:00, ja niinkuin nörtit konsanaan menimme H:n kanssa luokan eturivin höyläpenkkiin istumaan. Siinä me sitten istuttiin ja kateltiin kun sisälle lamppaa (yllätys, yllätys) pelkkiä miehiä ja kaikilla oli jo kitarat hyvissä vaiheissa tuloillaan. Aikamme siinä pyörittyämme mietimme olikohan tytsyt nyt tulleet ihan väärään paikkaan. Kello läheni jo puolta kuutta, kun H sitten yskäisi ja kysäisi ihan opettajan näköiseltä mieheltä, että ollaankohan me nyt ihan oikeassa paikassa? Herra O siihen, että riippuu missä tyttöjen pitäisi olla? Niin. No me tultiin rakentamaan kitarat. Voitte vaan kuvitella herra O:n ilmeen tämän jälkeen. Keskustelumme meni suurin piirtein näin (kuvitelkaa aina vastausten perään silmien pyöritys ja huvittunut ilme):

herra O: Noh, meinasitteko rakentaa akustiset vai sähkökitarat?
Mie: Ööö. Tuota nuin. Jaa, jospa mie vaikka sitten sen sähkökitaran rakennan.
herra O: Okei, minkäs mallisen ajattelit rakentaa?
Mie: Niiiiin, niitä siis on eri mallisiakin? (Voi hitto!)
herra O: Minäpä haen teille mallit niin saatte sitten valita.

Noin parikymmentä minuuttia myöhemmin:
herra O: Tässäpä nämä nyt olisi.
Mie: (okei,ööö... ai näitäkikö on näin monta eri mallia??) Jospa mie rakennan sitten tuon telecasterin.
herra O: Tämä selvä. Mistä puusta ajattelit sen rakentaa?
Mie: (mitä hittoa?? mikä puu?) Mitäs on vaihtoehtoja?
Ja näin jatkui meidän keskustelu varmaankin sen 15 minuuttia.

Okei, kun olimme saaneet pikakurssin kitaramalleista ja rakennuspuista ja yleensäkin mitä kaikkia halakoja me tultaisiin tarvitsemaan tähän projektiin (puolethan asioista meni miulta ihan ohi, kun en ymmärtänyt herra O:n "ammattisanastoa". Nyökyttelin kyllä sujuvasti fiksun näköisenä), herra O lähti esittelemään meille mööpeleitä joita tulisimme käyttämään.


Mööpeleitä oli yhteensä viisi kappaletta. Ne oli ihan hillittömän kokoisia ja pelottavan näköisiä. Pääsimme ensimmäisen mööpelin luo niin siinä oli iso kyltti "EI OPPILASKÄYTTÖÖN!". Mietin siinä jälleen, että "just, näimpä juuri. Ja tällä miun pitäisi sitten rakentaa kitara". Esittelykierros meni kutakuinkin niin, että pari ensimmäistä sanaa mitä herra O sanoi mööpeleistä mie ymmärsin, mutta kun tuli ammattisanaston sanat käyttöön miun ajatuksen lähti ihan muille maille...

herra O: Tällä zöögödifööllä sitten tehdään niin, näin, ja noin plääpläääplää....
Mie ajattelen herra O:ta silmiin katsoen:
Niin, miunhan muuten pitää lakata kynnetkin tänään. Hmmm, mikähän väri olisi?
Ja näin kävimme kaikki mööpelit läpi. Kaikki viisi mööpeliä.

No mitä miulla jäi mieleen mööpeleistä? Tiedän missä niissä on HÄTÄ-STOP nappi. Siinäpä se sitten onkin. Kyllä miua hieman alkoi mietityttään olikohan tämä nyt ihan hyvä idea. Mutta sitten mie päätin, että perhana! Miehän en vielä lannistu! Periksi en anna! Mie rakennan kitaran ja vaikka siihen menisi vuosi mie sen teen!


Niimpä kurssin jälkeen lompsin kaupoille ja hommasin itselleni omat kuulosuojaimet, pinkit tietenkin ;D H järkkäsi meille ne kaikki tarvittavat halot ja hommasi meille sponsoreita jotka mm.antoivat meille kitaralaukut lainaan ja joilta saamme myös hiomapapereita jne. Kyllä tästä kuulkaa vielä lähtee ura urkeneen! Seuraavasta kerrasta voin paljastaa, että yhden mööpelin kanssa mie olen jo aika sujut. Se ei iskenyt kipinää kuin kerran kun mie sitä käytin... mutta elossa ollaan! :D

14 kommenttia:

  1. Haha! :D Että sää oot mahtava! :D

    VastaaPoista
  2. Hih, eikä voin vaan kuvitella sen tilanteen!! :'DD Iha mahtava postaus, eiköhä sieltä joku kitarannäkönen valmistu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valmistuu ihan varmasti! Se on vaan eri asia, että milloinka se sit valmistuu ;D Pitäisköhän miun tyytyä ihan suosiolla ilmakitaraan... ;D

      Poista
  3. Haha, mun mies kanssa on useampaan kertaan miettinyt, josko lähtisi vastaavalle kurssille. Aina se kuitenkin lopulta tulee siihen tulokseen, että sen kädentaidoilla on parempi ostaa vain se sähkökitara kaupasta. :D Ja nuo matskutkin täällä olevalla kurssilla maksaa jo hyvän kitaran verran. Kyllä se jo ilmoitti ostavansa kolmannen kitaran veronpalautuksista, että kursseille ei vieläkään ole menossa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, kyllä se olis varmaan ollut miunki kädentaidoille parempi ostaa kitara kaupasta :D Mutta vaikka mie en siellä ymmärrä mistään mitään enkä osaa mitään tehdä niin en malta odottaa seuraavaa kertaa, että pääsen sinne uudestaan sotkemaan :D Aina menee ne tunnit niin vauhdilla ettei meinaa perässä pysyä. Ja jotenki se on niin mukava päästä arjen keskeltä ihan vieraaseen maailmaan, sitä jotenki rentoutuu siellä vaikka ressaaki niitä mööpeleitä :D

      Poista
  4. Kyllä sä sen kitaran rakennettua saat, se on sitten toinen juttu miten se soi :D Vaikka ei se taida sähkökitarassa niin tarkkaa olla, eikös se sit niinku vaan viritetä soivaksi?! Ei mitään hajua O.o :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kyllä täälläkään mitään hajua ;D Mutta onko sitä pakko soittaa? Ku en mie vaan ossaa ;DD

      Poista
  5. Niin ja kynnet on kyllä oikein asianmukaiset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanainen! Siun hanskat on kyllä pelastaneet kynteni ainakin sen sata kertaa :D Kiitos siulle lahjasta ^.^

      Poista
  6. Hihi. :D Ihan mahtavaa! Kyllä te siinä onnistutte! Kurssi kuulostaa mielenkiintoiselta ja olisin hyvin itsekin voinut osallistua ( tosin EN yksin. ) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mie vielä kitaran siitä saan väkerrettyä ;D
      Se on kyllä mahtavaa päästä kerran viikossa sinne puupölyn keskelle sotkemaan kun kaikki on niin uutta :) Ehottomasti osallistut joskus kurssille jos vain löydät kaverin sinne, suosittelen! Hitto kun asutaan eri kaupungeissa, muuten mie oisin raahannut siut tälle kurssille mukaan ^.^

      Poista
  7. Hahhah voi eikä!! :D Surkuhupaisaa suorastaan kuinka hyvin tuo kurssi on järjestetty ja suunniteltu :P No, onpahan ainakin mielenkiintoinen kokemus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se kyllä on! :D
      Mie voin niin kuvitella itseni kiikkustuoliin muiden mummojen sekaan rämpyttämään kitaraa kun toiset mummot kutoo sukkia :D Ja kertomaan tietenkin isoon ääneen miten kitaranrakennus kurssi meni :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!